Moskovan Helsinki-ryhmä on ihmisoikeusjärjestö. Lyudmila Alekseeva - Moskovan Helsinki-ryhmän puheenjohtaja

Kuten tiedetään, 12.05.1976 perustettiin Moskovan Helsinki-ryhmä, joka seuraa humanitaaristen artikkeleita sisältävien Helsingin sopimusten kolmannen osan noudattamista. Niihin sisältyy ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä, joiden kunnioittaminen Neuvostoliiton ihmisoikeusliikkeen jäseniä on valvonut useita vuosikymmeniä. Ryhmän perustaminen julkistettiin lehdistötilaisuudessa Neuvostoliiton fyysikon Andrei Saharovin talossa.

Luomuksen historia

Moskovan Helsinki-ryhmä (MHG), jonka edusti Yuri Orlov, sen perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja, esittivät tavoitteensa seuraavasti. Järjestö tarkkailee Helsingin julistuksen noudattamista Neuvostoliitossa ja tiedottaa kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän asiakirjan Neuvostoliiton kanssa kaikista rikkomuksista.

Yuri Orlovin lisäksi ryhmään kuuluivat Alexander Ginzburg, Lyudmila Alekseyeva, Nathan Sharansky, Vitaly Rubin, Malva Landa, Alexander Korchak, Elena Bonner, Anatoly Marchenko, Mikhail Bernshtam ja Pyotr Grigorenko.

Pakko allekirjoittaa

Helsingin sopimuksilla luotiin perusta mekanismille, jolla seurataan niiden vaatimusten noudattamista. Erityisesti valtuuskunnan päämiehet arvioivat kaikkien kumppanivaltioiden noudattavan vuosittaisissa konferensseissa allekirjoittamaa julkilausumaa. Moskovan Helsinki-ryhmä toivoi, että ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvien artikkeleiden rikkomisesta annettavia tietoja pidettäisiin näissä kokouksissa ja että demokraattiset valtiot vaatisivat, että Neuvostoliitto noudattaa allekirjoitettuja sopimuksia kokonaisuudessaan, myös humanitaariset artiklat. Epäonnistuminen voi johtaa Helsingin sopimusten romahtamiseen, jota Neuvostoliiton johto ei voinut sietää. Neuvostoliiton etujen mukaista oli ylläpitää hänelle erittäin edullinen sopimus, kun otetaan huomioon, että maa oli eksytynyt pitkittyneen eristäytymisen kautta muualta maailmasta ja kiihkeästä aseistukikohdasta.

Tehokas työ

Ihmisoikeusjärjestö, joka koostui vain yhdestätoista jäsenestä, näytti pystyvän valvomaan Neuvostoliiton laajaa aluetta. Lopulta MHG: n jäsenet olivat yhtä voimattomia kuin kaikki muut Neuvostoliiton kansalaiset, ja kaikki heidän varusteet koostuivat kahdesta vanhasta kirjoituskoneesta. Toisaalta Moskovan Helsinki-konsernissa olivat kokeneet ihmisoikeuksien puolustajat, jotka olivat tuolloin keränneet suuria määriä aineistoa kyseisistä aiheista. Lisäksi Neuvostoliiton alueella lähettämät ulkomaiset radioasemat esittivät jatkuvasti raportteja MHG: n toiminnasta ja alkoivat saada tietoa kaikista ihmisoikeusloukkauksista koko maan alueelta. Erityisesti Ukrainan, Liettuan, Georgian ja Armenian kansallisen liikkeen aktivisteille ilmoitettiin järjestön jäsenille.

Yhdeksän vuotta sen olemassaolosta ryhmä laati ja välitti länteen 195 raporttia ihmisoikeusrikkomuksista Neuvostoliitossa. Nämä raportit sisälsivät tietoa rajoituksista, jotka koskevat oikeutta käyttää äidinkieltään, saada koulutusta äidinkielellään jne. Uskonnolliset aktivistit (baptistit, adventistit, helluntailaiset ja katoliset) kertoivat uskonnonvapauden loukkauksista. Kansalaiset, jotka eivät olleet liittojen jäseniä, ilmoittivat Helsingin sopimusten kolmannen osan noudattamatta jättämisestä, jonka he tai heidän sukulaiset kärsivät.

Kelvollinen esimerkki

Myöhemmin MHG-mallin jälkeen marraskuussa 1976 muodostettiin liettualaiset ja ukrainaiset Helsingin ryhmät tammikuussa 1977 - Georgian, huhtikuussa - Armenian, joulukuussa 1976, kristillisen komitean uskovien oikeuksien suojelemiseksi Neuvostoliitossa ja marraskuussa 1978 - Katolinen komitea uskovien oikeuksien suojelemiseksi. Helsingin komiteat syntyivät myös Puolassa ja Tsekkoslovakiassa.

reaktio

Helmikuussa 1977 pidätykset alkoivat Ukrainan ja Moskovan ryhmissä. Yksi ensimmäisistä pidätyksistä oli MHG: n puheenjohtaja, Yuri Orlov. 18. toukokuuta 1978 hänet tuomittiin 7 vuoden vankilaan raskaalla työllä ja 5 vuoden maanpaossa. Tuomioistuin katsoi toimintaansa Neuvostoliiton levottomuudeksi ja propagandaksi, jolla pyritään horjuttamaan Neuvostoliiton valtio ja järjestelmä. Saman vuoden 21. kesäkuuta Vladimir Slepak tuomittiin 5 vuodeksi maanpaossa. 14. kesäkuuta Natan Sharansky tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen ja kymmeneksi vuodeksi tiukassa järjestelmäleirissä.

Syksyllä 1977 yli 50 Helsingin väestön jäsentä lakkautettiin vapaudestaan. Monet heistä tuomittiin pitkään vankeusrangaistuksiin, jotkut kuolivat ennen heidän vapauttamistaan.

Solidaarisuuden aalto

Neuvostoliiton demokraattisten kumppanimaiden tiedotusvälineet Helsingin sopimusten mukaan kattoivat Helsingin prosessin ja sen osanottajien vainoamisen Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa. Näiden maiden kansalaiset reagoivat näihin vainoksiin luomalla omia ryhmiä ja Helsingin komiteoita.

Amerikkalaisen Helsinki-ryhmän perustaminen julkistettiin joulukuussa 1978. Samanlaisia järjestöjä syntyi myöhemmin Kanadassa ja useissa Länsi-Euroopan maissa. Heidän päämääränsä oli lopettaa kollegojensa vainoaminen ja painostaa heidän kansallisia hallituksiaan niin, että he vaativat päättäväisesti Helsingin sopimuksia Neuvostoliitosta.

Työn hedelmät

Nämä ponnistelut ovat tuoneet hedelmää. Lokakuussa 1980 pidetyn Madridin konferenssin jälkeen demokraattiset osallistuvat valtiot ilmaisivat yksimielisesti nämä vaatimukset jokaisessa kokouksessa. Vähitellen kolmannen "korin" velvoitteiden noudattaminen on tullut yksi Helsinki-prosessin pääkohdista. Wienin konferenssin aikana vuonna 1986 allekirjoitettiin lisäpöytäkirja, jonka mukaan sopimuspuolena olevan maan ihmisoikeustilanne tunnustetaan kaikkien allekirjoittajien osalta.

Siten MHG: stä tuli siemen, joka synnytti kansainvälisen Helsingin liikkeen. Se vaikutti voimakkaasti Helsingin prosessin sisältöön. Ehkä ensimmäistä kertaa diplomatian historiassa ihmisoikeusjärjestö on ollut tällaisessa asemassa valtioiden välisissä sopimuksissa. Neuvostoliittoa syytettiin humanitaaristen artiklojen rikkomisesta Moskovan, Ukrainan ja Liettuan ryhmien toimittamien asiakirjojen perusteella.

Gorbatovin Thaw

Demokraattisten maiden painostuksesta vapautettiin vuonna 1987 vain Moskovan Helsinki -ryhmä, mutta kaikki ne, jotka ovat vapautuneet vapaudesta Neuvostoliiton rikoslain poliittisten artiklojen nojalla. Vuonna 1990 Neuvostoliiton kansalaisille myönnettiin oikeus vapaasti poistua maasta ja palata maahan, uskovien vaino lopetettiin.

Näissä tiiviissä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa saaduista kokemuksista heijastui se, että ETYJista tuli ensimmäinen kansainvälinen järjestö, johon heidät osallistuivat tasa-arvoisten kumppaneiden työskentelyyn. Kansalaisyhteiskunnan edustajat osallistuvat inhimilliseen ulottuvuuteen liittyvissä konferensseissa parin tavoin Etyjin jäsenmaiden virallisten edustajien kanssa, ja heille annetaan tasapuoliset ehdot.

Takaisin riviin

MHG, joka alussa oli ainoa riippumaton julkinen järjestö Neuvostoliitossa, on nyt johtava rooli ihmisoikeusliikkeessä ja Venäjän federaatiossa muodostetusta kansalaisyhteiskunnasta. MHG: n työn pääsuunta on edelleen ihmisoikeustilanteen seuranta. Tänään se kuitenkin toteutetaan paitsi Helsingin sopimusten humanitaaristen artiklojen pohjalta, myös Venäjän federaation perustuslain, Euroopan ihmisoikeuksien ja vapauksien suojelua koskevan yleissopimuksen ja muiden Venäjän federaation allekirjoittamien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tuella.

Lyudmila Mikhailovna Alexeeva MHG johti vuonna 1996 Kolme vuotta aikaisemmin hän palasi Moskovaan pakkosiirtolaisuudesta Yhdysvaltoihin helmikuussa 1977. Koko tämän ajan ajan nainen työskenteli edelleen ihmisoikeusjärjestöissä, ja se lähetettiin myös Radio Liberty ja Voice of America.

Vuonna 2012 tuli voimaan Venäjän federaation uusi laki, jossa määriteltiin, että Moskovan Helsinki-konserni on ulkomaalaiselta edustajalta, joka saa ulkomaisia varoja ja jolla on yhteydet ulkomaille. Päästäkseen eroon leimauksesta, jota historiallisesti käytettiin sanan "vakoojana" synonyyminä, organisaatio päätti rajoittaa itsensä Venäjän kansalaisten avuksi.

Kunnioitettu palkinto

Vuonna 2015 Lyudmila Alekseeva sai Vaclav Havel -palkinnon hänen erinomaisesta työstään ihmisoikeuksien alalla. PACE-valiokunnan puheenjohtaja Anna Brasser kertoi yli 60 000 euron palkinnon Strasbourgissa Euroopan parlamentin parlamentaarisen yleiskokouksen täysistunnon alkamispäivänä, että ihmisoikeusaktivisti, joka on ottanut vastuun oikeudenmukaisuuden torjunnasta, innostaa useita sukupolvia venäläisiä ja ulkomaisia aktivisteja . Alekseeva oli uhattuna vuosikymmenien ajan, hän menetti työpaikkansa ja joutui lähtemään maasta, jotta hän voisi jatkaa keskustelua ihmisoikeusrikkomuksista Neuvostoliitossa. Nyt hän johtaa Moskovan Helsinki-konsernia - vapaamuotoista kansalaisjärjestöä, joka usein kohdata vihamielisyyttä, mutta tuomitsee edelleen laittomuuden tosiasiat ja auttaa uhreja.

Hyökkäykset jatkuvat

Viime aikoina MHG: n perustamisen 40-vuotisjuhlan edessä valtion televisiokanava "Venäjä-1" esitteli "dokumenttielokuvan", jossa esitettiin syytöksiä siitä, että opposition johtaja Aleksei Navalny sai rahoitusta Ison-Britannian tiedustelulta, myös Moskovan Helsinki-ryhmän avulla. Esitettiin "asiakirjoja" ja "kirjeenvaihtoa", jotka viittaavat hänen yhteyksiinsä sijoittajaryhmän "Hermitage Capital" johtajan William Browderin kanssa. MI6: n ja CIA: n "materiaalien" analyysi osoitti, että ne ovat täynnä venäjänkielisille kirjoittajille tyypillisiä todellisia ja sanallisia virheitä. MHG: n puheenjohtaja hylkäsi valtion tiedotusvälineiden syytökset sanomalla, että hän ei ollut koskaan saanut mitään rahaa Aleksei Navalnyilta eikä antanut hänelle mitään rahaa. Ihmisoikeusaktivisti sanoi, että Moskovan Helsinki-konserni ei rahoitta rahoitusta eikä käsittele rahoitustoimia, kuten varojen sijoittamista hedge-rahastoihin.

Ilmeisesti toinen yritys murentaa MHG: n ja oppositiota epäonnistui surkeasti.