Kuinka määritellä pitkäaikaisten varojen kannattavuus?

Jokaisen talousjohtajan tulisi arvioida yrityksen tuloksia. Tämä auttaa tekemään johtopäätöksiä paitsi sen työn tehokkuudesta myös yrityksen tehokkuudesta, mikä on hyödyllistä myöhemmissä hallinnointipäätöksissä. Ehkä yksi tehokkaimmista ja helpoimmista keinoista arvioida tehokkuutta on kannattavuusindikaattoreiden laskeminen ja analysointi. Koska yritykselle on ominaista valtava määrä parametreja, nämä indikaattorit ovat myös melko paljon: omaisuuden kannattavuus, myynnin kannattavuus ja luultavasti muutamat kymmeniä.

Jos avaamme taseen, ensimmäisessä osassa näemme pitkäaikaisia varoja. Pääsääntönä on pääsääntöisesti käyttöomaisuus eli kiinteistö, joka palvelee yrityksen toimintaa pitkäksi ajaksi. Tämän osan jäljellä olevat artikkelit ovat myös tärkeitä, ja siksi on tärkeää mitata tämän ominaisuuden tehokkuutta. Pysyvien vastaavien kannattavuus auttaa meitä tässä. Tämä indikaattori lasketaan samalla tavalla kuin muut kannattavuuden indikaattorit: on tarpeen tehdä murto-osa, jonka tuloksena on voittaja, ja nimittäjässä - pitkäaikaisten varojen arvo.

Yksinkertaisin ja useimmiten käytetty laskelma perustuu nettotulokseen. Kuten tiedätte, tämä indikaattori näkyy tuloslaskelmassa. Tämän raportointimuodon ja siten kaikkien indikaattorien erityispiirteenä on se, että tiedot ovat kumulatiivisia, toisin sanoen arvot esitetään tietyn ajan. Tämä ei ole kovin johdonmukainen siihen, että nimittäjä on tiettynä päivänä merkityt varat. Tällainen ristiriita voi johtaa lukuisiin virheisiin laskelmissa, jotka voivat olla hyvin merkittäviä. Pitkäaikaisten varojen kannattavuuden määrittämiseksi tarkemmin on määritettävä keskimääräiset kustannukset ajanjaksolla, ja se on käytettävä laskelmissa. Jos keskiarvon määrittämisessä ei ole tietoja, näiden varojen arvoa voidaan käyttää kauden lopussa, mutta tämän laskelman tarkkuus on jälleen alhaisempi.

Nyt on aika puhua tämän indikaattorin taloudellisesta merkityksestä. Pitkäaikaisten varojen kannattavuus osoittaa, kuinka paljon voittoa jokainen rupla heidän arvostaan tuo. Toisin sanoen annetulla indikaattorilla voidaan arvioida kyseisen ominaisuuden tehokkuus, jonka yritys olettaa toimivan riittävän kauan.

Pitkäaikaisten varojen lisäksi loppuosa sisältää myös siirtokelpoiset varat. Niiden kannattavuus on myös helposti määritettävissä ja sen laskemisen ongelmat ovat samankaltaiset kuin ne, jotka olemme jo harkinneet. Kun lasketaan kunkin omaisuuserän kannattavuus erikseen, on järkevää määrittää yrityksen koko omaisuuden yleinen kannattavuus eli sen tehokkuus.

Näiden indikaattorien analysoinnissa useimmiten käytettiin vertailumenetelmää. Vertailu voidaan tehdä aikaisempien jaksojen arvojen perusteella trendien määrittämiseksi. Lisäksi verrataan usein yrityksen kannattavuutta vastaaviin indikaattoreihin kilpailijoilla tai vastaavilla yrityksillä sekä teollisuuden keskitasoilla. On syytä huomata, että normatiivisia vertailuja ei sovelleta tämän indikaattoriryhmän analyysiin, koska niiden normeja ei ole vahvistettu.

Laskentakaavan, eli matemaattisen mallin perusmuunnosten avulla on mahdollista määrittää ne tekijät, jotka vaikuttavat tiettyyn kannattavuuden indikaattoriin. Tämän jälkeen lasketaan kunkin tekijän erillinen vaikutus. Tätä menettelyä kutsutaan tekijäanalyysiksi, ja se voidaan kohdistaa sekä pysyvien vastaavien kannattavuuteen että neuvoteltaviksi ja kokonaisuudessaan.